![\"\"](\"http:\/\/fiaali.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2019\/01\/20190116_1742382-1024x576.jpg\")
\nKuten otsikkokin kertoo, otin t\u00e4ll\u00e4 viikolla osaa\u00a0\u00a0Tr\u00e4 groupin<\/a>\u00a0j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n luento- ja keskusteluiltaan, jossa aiheena oli vanhojen rakennusten kunnostaminen ja painovoimainen ilmanvaihto. Aihe tuntuu kiinnostavan ihmisi\u00e4, sill\u00e4 Aleksanterin teatteri Helsingiss\u00e4 oli t\u00e4ynn\u00e4 innokasta v\u00e4ke\u00e4 ja kuulemma muutama oli j\u00e4\u00e4nyt ulkopuolellekin. Yleis\u00f6 tuntui kuitenkin koostuvan enimm\u00e4kseen p\u00e4\u00e4kaupunkiseudun suunnittelijoista ja virkailijoista ja loppu puolet arkkitehtiopiskelijoista, saivatkohan t\u00e4yteporukkana suorituspisteit\u00e4 paikalletulosta.<\/p>\n
Ensimm\u00e4isen\u00e4 lavalle nousi arkkitehti Pekka Saatsi<\/a>, joka luennoi perusjuttuja vanhojen rakennusten korjaamisesta, eli tuuletukset kuntoon ja vintill\u00e4 kosteudelle tilaa poistua. Puhetta oli my\u00f6s ns. hengitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 rakenteesta<\/a> ja sen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Mukaan Saatsi ujutti my\u00f6s uskonsa mukaisesti luonnonmukaiset materiaalit, joiden autuaaksi tekevyytt\u00e4 en viel\u00e4 t\u00e4ysin allekirjoita. Itse kiinnitt\u00e4isin enemm\u00e4n huomioa materiaalien sijoitukseen oikein ja siihen surullisen kuuluisaan tuulettuvuuteen. Mielenkiintoinen oli my\u00f6s toteamus, johon olin parinkin tutkimuksen luettuani t\u00f6rm\u00e4nnyt, ett\u00e4 perinteinen hirsi ja tiilirakenne on aivan yht\u00e4 l\u00e4mm\u00f6nerist\u00e4v\u00e4\u00e4, kuin modernitkin eristeet, jopa enemm\u00e4nkin. Puhumattakaan sen kest\u00e4vyydest\u00e4, eli elinkaarilaskennasta. Mainittua tuli my\u00f6s usein unohdettu fakta, ett\u00e4 perinteisesti rakennettu hirsirunkoinen talo on korjattavissa. Yleens\u00e4 lahoavat alemmat hirret voidaan helposti vaihtaa sen sadan vuoden v\u00e4lein, mutta modernissa elementtiperusteisessa ratkaisussa vaihtoehto on yleens\u00e4 vain purkaminen.<\/p>\n Seuraavana oli vuorossa parivaljakko Leino Kuuluvainen ja Jari Ketola Puhumassa painovoimaisesta ilmanvaihdosta. En asiaan ota kovinkaan kantaa, koska n\u00e4kemykseni v\u00e4h\u00e4n poikkeaa liiaksi esitettyihin. J\u00e4rkevi\u00e4 asioita kuitenkin sanottiin, kuten tulisijoja on hyv\u00e4 k\u00e4ytell\u00e4 ja ikkunankin voi tarvittaessa avata. Ketola my\u00f6s painotti suunnittelun t\u00e4rkeytt\u00e4 painovoimaista ilmanvaihtoa hy\u00f6dynt\u00e4viin rakennuksiin. Kosteutta tuottavat tilat tulisi sijoittaa osittain erilleen, jolloin niist\u00e4 voitaisiin johtaa tehostettu ilmanpoisto ulos, eik\u00e4 kosteus kulkeutuisi asuintiloihin. Kovin kuitenkin kummastelin lausuntoa, ett\u00e4 uusia julkisia tiloja ei ole tehty painovoimaisella ilmanvaihdolla. Ketola kuitenkin on Tampereella toimiva suunnittelija, olisi h\u00e4nen luullut tuntevan Tampereen Rudolf Steiner-koulun.<\/p>\n Kolmantena oli vuorossa sponsoriosuus, jossa Stora Enson Lauri Linkosalmi kertoi kiertotaloudesta, kuitenkin sopivasti hehkuttaen edustamansa yrityksen puurakentamista. P\u00e4\u00e4pointti esityksess\u00e4 oli kai kuitenkin kiertotalous rakentamisessa. Tavoite olisi, ett\u00e4 tulevaisuudessa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 70% purkuj\u00e4tteest\u00e4 oli kierr\u00e4tett\u00e4v\u00e4\u00e4 ja muistaaksen 35% pit\u00e4isi saada kiertotalouteen, eli uusiok\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Ajatus on hieno, vaikkakin taitaa vaatia paljolti k\u00e4sity\u00f6t\u00e4, eli sit\u00e4 rahaa. Loppu oli sitten puurakentamista ja siit\u00e4 syntyv\u00e4\u00e4 hiilivarastoa, jota en oikein allekirjoita ja keskusteluosuudessakin kuultiin pari n\u00e4rk\u00e4stynytt\u00e4 kommenttia tavasta laskea mets\u00e4n riitt\u00e4vyytt\u00e4 ja hakkuiden mitoitusta.<\/p>\n Tilaisuuden p\u00e4\u00e4tti paneli, jossa l\u00e4mpimikseen puhelivat pari uusimaalaista kaupunkip\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4\u00e4 Porvoosta ja Tuusulasta. Kauheasti oli konsensusta, ett\u00e4 paremmin pit\u00e4isi rakentaa, mutta kun raha ja hallintokoneisto. Yleis\u00f6st\u00e4 kantaa otti my\u00f6s museoviraston Mikko H\u00e4r\u00f6, joka toivoi, ettei kaikkia vanhoja julkisia rakennuksia tuomittaisi homeisiksi, vaan kunnostettaisiin ja yll\u00e4pidett\u00e4isiin parempia my\u00f6s tulevaisuuteen. Niihin on kuitenkin sidottu aikanaan melkoisesti energiaa.<\/p>\n Loppukaneettina sanottakoon; on hienoa, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4isi\u00e4 tilaisuuksia j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n ja monet yhteisty\u00f6tahot p\u00e4\u00e4sev\u00e4t verkostoitumaan ja kuulemaan muiden mietteit\u00e4 asioista.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kuten otsikkokin kertoo, otin t\u00e4ll\u00e4 viikolla osaa\u00a0\u00a0Tr\u00e4 groupin\u00a0j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n luento- ja keskusteluiltaan, jossa aiheena oli vanhojen rakennusten kunnostaminen ja painovoimainen ilmanvaihto. Aihe tuntuu kiinnostavan ihmisi\u00e4, sill\u00e4 Aleksanterin teatteri Helsingiss\u00e4 oli t\u00e4ynn\u00e4 innokasta v\u00e4ke\u00e4 ja kuulemma muutama oli j\u00e4\u00e4nyt ulkopuolellekin. Yleis\u00f6 tuntui kuitenkin koostuvan enimm\u00e4kseen p\u00e4\u00e4kaupunkiseudun suunnittelijoista ja virkailijoista ja loppu puolet arkkitehtiopiskelijoista, saivatkohan t\u00e4yteporukkana suorituspisteit\u00e4 … <\/p>\n