Kiertotalous ja tuotekehitys

Kylmänä talvena, ei viitsi lämmittää isoa verstasta ja pieni kaupunkiverstas on vasta valmistumassa ja senkin remontti on sananmukaisesti jäissä (päivitän tuosta myöhemmin), niin on hyvää aikaa kehittää itseään ja opiskella.

Otin osaa Tampereen Teknillisen Yliopiston ESR-hankkeen koulutukseen, nimeltä Kestävä kehitys mikro- ja pk-sektorilla. Tällä kertaa kyseessä oli kurssi nimeltä Kiertotalous ja tuotekehitys.  Kurssi oli mielenkiintoinen ja toi esiin paljon uusia ajatuksia ja vapaamuotoinen keskustelu toi esille myös muden osallistujien ongelmia, joita varmaan voisi ratkaista verkostoitumalla. Luennoitsijan insinöörimäinen tausta toki hieman suuntasi asioita tekniseen toteutukseen ja sen rajoituksiin ja mahdollisuuksiin, mutta olisi toivonnut mukana olevan enemmän myös arvokeskustelua, sillä kiertotalouteen ja kestävään kehitykseen aivan olennaiselta osalta kuuluu pohdinta, kauanko tämä minulla kestää tai on käyttökelpoinen ja paljonko olen valmis maksamaan enemmän siitä, että tuotteella on eettiset arvot.

Luennolla käsiteltiin lähinnä modulaarisuutta, jolloin suunnittelussa voidaan ottaa huomioon tuotteen päivitettävyys ja mahdollisesti käytettyjen osien uudelleenkäyttö. Todettiin myös kvarttaalitalouden sopivan hyvin huonosti kiertotalouteen, koska sijoittajilla ei ole halua tarkastella sijoituksensa kymmenvuotiskehitystä, vaan rahat pitää saada heti.

Uuden alku ja vanhaa jatketaan

Tästäpä tämä taas, uudet nettisivut ja uutta linjausta elämään. Eli mööbelintekijän blogi starttaa.

Äiti sanoi aina, että pitää esittäytyä aina ensimmäistä kertaa tavattaessa, joten… Olen siis Harri Sirola, valokuvaaja-puuseppä. Takana kaksitoista vuotta valokuvausta, potreteista mainoskuviin. Pari vuotta sitten heräsin siihen, että valokuvaus ei oikein anna enää mitään, asiat rutinoituivat ja focus katosi. Kiinnostus ei enää riittänyt kehittymiseen. Oli keksittävä jotain uutta.

Olen asunut lähes koko ikäni Rauman vanhassa kaupungissa, tehnyt töiden ja koulujen ohella puutöitä, vanhojen talojen kunnostuksia, puusisustuksia ja kaikenlaista. Sitten jostakin vain tuli se kipinä, voisiko puutöistä tulla se uusi ammatti. Monien sattumien jälkeen eteen tupsahti vielä mahdollisuus kouluttautumiseen, hain Tampereelle puuseppäkoulutukseen. Kaiken tuon jälkeen tässä sitä ollaan. Viime vuonna postista tupsahti tutkintotodistus ja yrityksen toimialaan on lisätty puutyöt. Verstaalla tuolla sivummalla on syntynyt jo monenlaista, mutta jotenkin välimatka jarruttaa ja talvella ison tilan lämmittäminen vaikuttaa turhalta. Ei sinne oikein jaksa aina siirtyä ja jotain pitää keksiä. Piharakennuksesta löytyi sopiva tyhjä varastotila, jonka vähän remontoimalla saa mukavaksi pieneksi verstaaksi ja protopajaksi. Tuota nyt sitten kunnostamaan.

Tässä blogissa tarkoitus olisi kertoa erilaisista projekteista verstaalla ja puusepän elämästä niukemmassa ekotaloudessa. Aikomuksena on käyttää erilaisissa töissä mahdollisimman paljon kierrätettyä materiaalia ja lähiseudun puuta. Sekä tuottaa huonekaluja, jotka palvelisivat omistajaansa pitkään ja toivottavasti näkisivät vielä uusiakin omistajia.

Toivottavasti viihdytte blogin parissa ja se innostaisi muitakin ekologisen elämän pariin.

-Harri Sirola, puuseppä