Kuten otsikkokin kertoo, otin tällä viikolla osaa Trä groupin järjestämään luento- ja keskusteluiltaan, jossa aiheena oli vanhojen rakennusten kunnostaminen ja painovoimainen ilmanvaihto. Aihe tuntuu kiinnostavan ihmisiä, sillä Aleksanterin teatteri Helsingissä oli täynnä innokasta väkeä ja kuulemma muutama oli jäänyt ulkopuolellekin. Yleisö tuntui kuitenkin koostuvan enimmäkseen pääkaupunkiseudun suunnittelijoista ja virkailijoista ja loppu puolet arkkitehtiopiskelijoista, saivatkohan täyteporukkana suorituspisteitä paikalletulosta.
Ensimmäisenä lavalle nousi arkkitehti Pekka Saatsi, joka luennoi perusjuttuja vanhojen rakennusten korjaamisesta, eli tuuletukset kuntoon ja vintillä kosteudelle tilaa poistua. Puhetta oli myös ns. hengittävästä rakenteesta ja sen käytöstä. Mukaan Saatsi ujutti myös uskonsa mukaisesti luonnonmukaiset materiaalit, joiden autuaaksi tekevyyttä en vielä täysin allekirjoita. Itse kiinnittäisin enemmän huomioa materiaalien sijoitukseen oikein ja siihen surullisen kuuluisaan tuulettuvuuteen. Mielenkiintoinen oli myös toteamus, johon olin parinkin tutkimuksen luettuani törmännyt, että perinteinen hirsi ja tiilirakenne on aivan yhtä lämmöneristävää, kuin modernitkin eristeet, jopa enemmänkin. Puhumattakaan sen kestävyydestä, eli elinkaarilaskennasta. Mainittua tuli myös usein unohdettu fakta, että perinteisesti rakennettu hirsirunkoinen talo on korjattavissa. Yleensä lahoavat alemmat hirret voidaan helposti vaihtaa sen sadan vuoden välein, mutta modernissa elementtiperusteisessa ratkaisussa vaihtoehto on yleensä vain purkaminen.
Seuraavana oli vuorossa parivaljakko Leino Kuuluvainen ja Jari Ketola Puhumassa painovoimaisesta ilmanvaihdosta. En asiaan ota kovinkaan kantaa, koska näkemykseni vähän poikkeaa liiaksi esitettyihin. Järkeviä asioita kuitenkin sanottiin, kuten tulisijoja on hyvä käytellä ja ikkunankin voi tarvittaessa avata. Ketola myös painotti suunnittelun tärkeyttä painovoimaista ilmanvaihtoa hyödyntäviin rakennuksiin. Kosteutta tuottavat tilat tulisi sijoittaa osittain erilleen, jolloin niistä voitaisiin johtaa tehostettu ilmanpoisto ulos, eikä kosteus kulkeutuisi asuintiloihin. Kovin kuitenkin kummastelin lausuntoa, että uusia julkisia tiloja ei ole tehty painovoimaisella ilmanvaihdolla. Ketola kuitenkin on Tampereella toimiva suunnittelija, olisi hänen luullut tuntevan Tampereen Rudolf Steiner-koulun.
Kolmantena oli vuorossa sponsoriosuus, jossa Stora Enson Lauri Linkosalmi kertoi kiertotaloudesta, kuitenkin sopivasti hehkuttaen edustamansa yrityksen puurakentamista. Pääpointti esityksessä oli kai kuitenkin kiertotalous rakentamisessa. Tavoite olisi, että tulevaisuudessa vähintään 70% purkujätteestä oli kierrätettävää ja muistaaksen 35% pitäisi saada kiertotalouteen, eli uusiokäyttöön. Ajatus on hieno, vaikkakin taitaa vaatia paljolti käsityötä, eli sitä rahaa. Loppu oli sitten puurakentamista ja siitä syntyvää hiilivarastoa, jota en oikein allekirjoita ja keskusteluosuudessakin kuultiin pari närkästynyttä kommenttia tavasta laskea metsän riittävyyttä ja hakkuiden mitoitusta.
Tilaisuuden päätti paneli, jossa lämpimikseen puhelivat pari uusimaalaista kaupunkipäättäjää Porvoosta ja Tuusulasta. Kauheasti oli konsensusta, että paremmin pitäisi rakentaa, mutta kun raha ja hallintokoneisto. Yleisöstä kantaa otti myös museoviraston Mikko Härö, joka toivoi, ettei kaikkia vanhoja julkisia rakennuksia tuomittaisi homeisiksi, vaan kunnostettaisiin ja ylläpidettäisiin parempia myös tulevaisuuteen. Niihin on kuitenkin sidottu aikanaan melkoisesti energiaa.
Loppukaneettina sanottakoon; on hienoa, että tälläisiä tilaisuuksia järjestetään ja monet yhteistyötahot pääsevät verkostoitumaan ja kuulemaan muiden mietteitä asioista.
